Joululahjoista..

 

Jokavuotinen ärsytys. Jollakin tasolla, KYLLÄ.

Tässä vaiheessa vuotta oon yleensä aika pitkällä suunnitelmieni kanssa, mutta nyt oon lyöny kyllä kapulat aivan täysin rattaiden väliin!  Nyt vasta heräsin siihen todellisuuteen, että jouluun on enää 2 kuukautta aikaa! Eikä mulla oo mitään ideaa.

Niitä paketteja kun tuppaa tässä isohkossa suvussa tulemaan ja vaikka kuinka sanot että se yksi lahja riittää niin niitä tulee silti enempi, joka vuosi enemmän! Sorrun tähän toki itsekin. Mies ostaa lapsille yhdet isommat lahjat, isälleen ja veljelleen jotain ja minä joudun sitten panikoinaan ja hoitamaan kaikki muut lahjat (ne 10-12 hlön!)

Lapsille tykkään pistää pakettiin pientä, mutta tarpeellista.  Sillä muistan itse lapsuudesta niin sen yhen -huonon- joulun kun niitä paketteja ei ollut kuin se yksi isompi ja pari pientä... ei se lohduttanut, vaikka mieleinen olikin.  Avaamisen riemu oli se, jota jäin kaipaamaan, en niinkään lajoja. Siksi laitan lapsille tarpeellista pakettiin niin ei jää pyörimään nurkkiin..

Lapsen silmin muistan sen ilon niistä pienistä paketeista. Sai arvuutella ja miettiä oliko tässä joku juju ja lahja olisikin piilotettuna suuren paperikasan alle?

Jouluun kuuluu ne paketit! Toisaalta. Se on se lasten riemu, mitä ootetaan koko päivä ja sitä kattellessa itsekin muistaa oman lapsuuden ja kutinan vatsassa! Mutta ei niin että niitä on lähempänä 50, kuin 10.. ei niitä jaksa itekään enää avata..

Tänä syksynä en oo vielä edes keksinyt mitä lapsille ostaisin. He eivät tarvitse mitään ja huoneet pursuaa, vaikka leluinventaario on juuri tehty. Vaatteista on pulaa, kun kumpikin on kasvanut kesäaikana hurjasti. Mutta mitä muuta..? Miksi tänä vuonna vetää ihan pään tyhjäksi kun miettii lahjoja??

Lapset itekään eivät osanneet sanoa vielä mitään. Lehteä selatessa Toinen sano haluavansa niiskuneiti mukin ja murokupin joista voisi syödä aamupalan. Toinen puhuu Jääkiekko/säbä-kieltä, jota en ite ymmärrä..

Suku, niin rakkaita kun ootte, niin jos tänä vuonna oikeesti pidettäis se 1 lahjan sääntö, kaikille! Me ei tarvita mitään, älkää siitä ressiä ottako, tuokaa se joulu lapsille! ♥ 

... ja kaihen tän jälkeen ootan itekin sitä hetkeä, kun pakettien avaamista saa katsoa ja nähdä lasten ilon kasvoilta kun sieltä paljastuu jotain, mikä lahjalistalla on ollut.. Ilo niistä "ulkopuolisistakin " lahjoista on ihan yhtä aitoa.  ♥

(Ja Kirpun synttärit on sit erikseen loppiaisena, joten jos keksitte joululahjaideoita enemmän ku yhen niin säästäkää se toinen lahja sinne ;) )

Mites teillä?? joko on joulupaketteja kaapissa piilossa ja ahistaako teitä pakettien paljous?

Kerrotteko mitä tahdotte lapsille vai saatteko vaan "salaisuuksia" :)

ÄLÄ KIUSAA!

Eppuluokkalainen Poika tulee koulusta kotiin, hänen reppunsa on kurasta likainen ja silmät itkusta punaiset. Toinen isompi poika on seissyt tiellä edessä ja huudellut "tyhmiä juttuja" ja kun toinen koittaa päästä ohitse, isompi kamppaa ja repii repun selästä heittäen sen kuraojaan.

Pieni tyttö itkee kinoksessa, ystäväksi kutsuttu on haukkunut häntä rumaksi, koska hän katsoo kieroon.

Pieni poika istuu yksin penkillä, kun muut pelaavat jalkapalloa. Häntä ei huolittu mukaan, koska ei juokse tarpeeksi kovaa.

Uusi, ujo tyttö nojailee koulun seinään, eikä kukaan pyydä häntä mukaan leikkeihin.

Poika kävelee yksin pää painuksissa. Isompi lauma lapsia kulkee takana ja huutelee.

Äiti nainen huutaa lapselleen: sä oot niin tyhmä!

Pojalla on pissat housussa, ISÄ huutaa: sinusta ei ole mihinkään!

***

ÄLÄ KIUSAA.  EDES NETISSÄ! 
Teot satuttavat, mutta sanat jättävät vielä suuremmat jäljen.

***

Olen ollut itse koulukiusattu, tiedän miten kovasti se satuttaa. Tiedän miten jokainen sana saa sinut vajoamaan yhä syvemmälle suohon ja tiedän niin tarkkaan miten vaikeaa on kertoa aikuiselle. Olen ollut uhrina selkäänpuukottamiselle, hulluille juoruille, joita minusta on laitettu liikkeelle. Ystävät on jättäneet kuin nallin kalliolle ja olen joutunut rakentamaan luottamuksen uudelleen. Olen joutunut kokemaan sellaista, jota en tahtoisi kenenkään kokea.

Ala-asteella punastuin helposti, siitä on kiusattu yli 9 vuotta. Olen ujo ja herkkä, purskahdin itkuun kesken huutelun, koska en voinut uskoa, että minua kiusataan tuon "vaivani" takia.
Yläasteella jouduin luomaan kaverisuhteeni uudelleen. Silloiset ns. ystäväni lähtivät vain kävelemään risteystä toiseen suuntaan, he lopettivat vain puhumisen, lopettivat katsomisen päälle, supattelivat keskenään ja jättivät vain minut huomioitta. He saivat puolelleen kaikki, lähes kaikki koko luokasta. He satuttivat enemmän kuin kukaan. Eivät edes kertoneet mistä koko soppa sai alkunsa, olin vain ilmaa heille. Onneksi sain rakennettua parempaa ystävyyttä toisaalla. Ilman selän takana puhumista!

Jouduin kokemaan ensimmäisen ns. poikaystäväni  kanssa jotain sellaista, jota en toivo kenenkään kokevan.  Se jätti arvet, joita parantelen vielä tänäkin päivänä. Henkiseesti olen vahva, olen kasvattanut panssaria, muuten en olisi tässä enää. Se mitä hän teki, vei itseluottamukseni itseeni kokonaan, sen, jonka olin juuri saanut rakennettua uudelleen ystävien jättämisen jälkeen... En ole tästä puhunut kenellekään, kukaan ei tiedä. Salaisuutta pidin sisälläni useita vuosia, ilman että kukaan on edes huomannut mitään. Muutama hyvää ystävääni tietää, heille kerroin ja se helpotti elämää suuremmin kuin mikään. Ilman nykyistä miestäni en olisi tässä tänään, tämä ihminen, tämä nainen, tämä äiti kolmelle..

  Niin. Olihan mulla ensimmäinen neuvolatätin sellanen tantta, että teki mieli tehdä abortti vain sen takia, että sieltä suunnalta tuli vain kommentteja: tää on ihan varmasti abortin paikka, ei susta voi tulla äitiä. Abortti pelastais sun elämäs, lapsi on 18v taakka! Tee abortti, sulla on koulukin kesken.  (sen jälkeen kun olin joka kerta sanonu etten aio tehdä aborttia, vaikka 19v olinkin ja raja meni ohitse niin alko höpinä ja tuputus: aina voit laittaa lapsen adoptioon..)

Kommentti jättää jäljen, sanat satuttavat ja teot jättävät arvet!

Tuo ensimmäinen tarina eppuluokkalaisesta on oman poikani kokemus. Eikä ollut sen eppuluokan viimenen. Äidin sydän heitti muutamia kiekkoja lisää, kädet puristautui nyrkkiin ja silmissä lenti salamat. Soitin samantien opettajalle ja seuraavana päivänä pojat oli puhuttelussa. Poika oli itkien selittänyt tarinan opettajalle ja toinen poika oli vain itkien hokenut ettei edes tunne meiän poikaa. Soitto tuli koteihin ja sen jälkeen soitti vielä tämän pojan äiti minulle että miksi poikani selittää tarinoita? Silloin kilahti. En voinut uskoa korviani. Poikani oli Rohkea, isolla R:llä, hän kertoi heti, kaikkina kertoina. Ja toisen pojan vanhemmat vain kiistivät ettei heidän poika sellaista tee.. Annatin tulla ylilaidallisen ja lopuksi Kysyin Miksi hän puolustelee kiusaajaa? Eikä sen jälkeen ole kuulunut enää mitään..

 Tässä blogissani käytös on ollut asiallista. En ole saanut osakseni yhtään sellaista kommenttia jonka olisin poistanut epäasiallisen sisällön takia. Kiusaamista on niin paljon ja niin monenlaista. Toisessa blogissani sain palautteita:

"pilasit elämäs ku teit lapset noin nuorena"

"hyi ku on kauheita vaatteita lapsillas"

"Ootsä varma, että kärsit synnytyspelosta? Kuulostat vaan et haluat helpomman vaihtoehdon"

"miks sä teit lapsen, jos et kestä raskautta" 

(toinen raskaus meni 2vkoa yli ja oli jo hiukan tukala olo, purin meiltäni et alkaa jo ahistaa ;) )

Kiusaaminen on pieniä sanoja, pieniä tekoja ja se voi olla niin pienikin asia, että pahoittaa suuremmankin sydämen pitkäksi aikaa. Arvet saa muutamalla lauseella syviksi, mutta korjaaminen kestää niin paljon kauemmin. Netissä on niin helppoa piiloutua anonyymien nimimerkkien taakse, kirjoittaa mitä suuhun tulee ja satuttaa toisia, sanoillaan. Miksi, ketä se hyödyttää? Jos on vain negatiivista sanottavaa, miksi avata suutaan?

 Omien arpien parantuminen on hyvässä vaiheessa, toivon ettei lapseni joudu (enää) kokemaan mitään sellaista joka satuttaa,. Toivon, etteivät joudu kiusautuiksi. Toivon, etteivät he kiusaa ketään! Äitinä yritän suojella heitä kaikelta, mutta rajalliset ovat silti käteni ympärysmitta, kun he kasvavat ja laajentavat reviriään entisestään.

Ethän sinäkään kiusaa! Älä aiheuta kyyneliä pieniin sydämiin.
Puutu kiusaamiseen. Pienikin teko voi pelastaa kiusatun päivän.

Jatkossakin asiallista käytöstä odottaen, Hipsula


Lisää löytyy täällä

Tässä mukana on

Paitashop

Canon

Korumaa

Zoner.fi

Villasta..

Joka vuosi edessä on edellisvuoden villavaatteiden testailua.
Tosi usein käy niin että ne on jääneet kesän aikana pieneksi.
Joten ei auta ku etsiä kutimet taas esille ja alkaa töihin..

Onkin taas lankavarasto kasvanu kuin varkain ja hupsis, pitää vissiin sitä välillä koittaa tyhjentää..

Edessä on siis villasukkien tekoa ja villatumppujen yrittämistä..
... kaulaliinaa, pipoa, villatakkia, liivimekkoa....
Ehkä muutamat tossut tytöille?

Kiitos tästä anopille

***

On kutimet heiluneet..

Vähä joka suuntaan..

Tässä muutama valmistunut.

Sukkaa pukkaa: miehelle ja lapsille.. 

Pukin konttisukat jäävät vielä salaisuudeksi..

 

Kirpulle lämmin villatakki 

ja apua!

LISÄÄ ON TULOSSA!

 (jokainen vapaa-hetki menee kilistellen puikkoja :) )

Värit

Onko teillä kausia jolloin joku väri on ihan ykkönen?

Mulla on. 

Meillä on! 

Keväällä mulla oli ihan selvä turkoosi/ kausi.. oli imetyspaitaa, sukkaa, pöytäliinaa, mattoa, saippuaa, lasten vaatteita... 

Ja sitten kesällä  se oikeestaan vaihtu pinkiksi..

Ja nyt on lilaa kaikkialla! 

 

Kuvissa toki tavarat on vaan ympäriltä näpsittyjä kuvia, ei niinkään niitä mitä juuri oon ostanu.. Näitä on kerääntyny vuosiaen varrella... Se tulee aina uudelleen.. Mulla on ollut kausi - vaaleanpunainen nyt jo kohta 15v, väri tuli elämääni ylä-astella, hääpukuni oli vaaleanpunainen ja ah, mä vaan aina palaan siihen turvalliseen pinkkiin. Perusvaatteet on mustia, niitä on kiva piristää pinkillä, turkoosilla, lilalla... Mutten koskaan ole pitänyt päälläni: keltasta tai oranssia, vihreääkin kammoksun..  Pinkki on vallannut pikku hiljaa kaikkeen.. Myös paljon muita värejä löytyy kotoa, erilaisissa tilanteissa ja sopivan sekaisessa seurassa, meiän kotona, sulassa sovussa.. :)

Mutta mä luulen et tähän kaikkeen vaikuttaa vuodenajat..

Talvelle haen lämpimiä värejä vaatteisiin, koska ne tuntuu lämpösiltä myös päällä. Myös pehmeää pitää olla. Jouluna tulee punanen, musta ja harmaa..  tykkään myös sellasesta tummasta viininpunasesta, tummasta luumun lilasta ja turkoosin tummista sävyistä. Talvella pöydillä on punasta, harmaata ja lilaa, kynttilöitä joka tasolla ja jouluvaloja tuomassa lämpöä takkatulen lisäksi. Värit on läpi talven lämpimiä sävyjä, tummia värejä, lämpöisiä värejä. Paksuja kankaita ja pehmeyttä.

Kevättalvella tulee turkoosit, pinkit värit koska ne muistuttaa kesän tulosta ja kirkkaat värit saa mielenkin korkealle. Keväällä aurinko saa myös kaivamaan esille valkoisen ja hellät värit.. Verhot vaihtuu raikkaisiin väreihin tummien jouluverhohen tieltä ja pöydille liitelee vaaleaa tai kirkkaan pinkkiä. Ja kukat.. Ensimmäiset ihanat tulppaanit, narsissit ja muut kevättä edustavat kukat, niitä on koko ajan, eriväreissä.. Rakastan väriä kukissa! Pääsiäisenä vihreää, keltaista ja oranssia (joita ei meillä muuten ole koskaan! Missään!! ikinä!)

Kesä on kesä. Kirkkaita värejä, kesän värejä.  Ei kesällä sitä vaatetta niin paljoa päällä oo, mutta tärkeintä on et vaatteet tuntuu raikkailta ja kesäsateessa on ihana juosta lepattavassa mekossa.. verhoiksi napataan makkareihin tummaa, koska muuten on liian kirkasta. Muihin tulee kevyttä ja värikästä (turkoosi, lila tai valkosta). Kesä on jotenkin erikoinen, silloin esillä on sitä, miltä sattu tuntumaan: joku tummaa tai vaaleaa, kovaa tai pehmeää. Kesältä tuntuvaa. Kukkia, kevyitä verhoja olkkarissa, värejä tai valko-mustaa.. Otetaan rennommin, joten tunnelmakin on sen mukainen, miltä silloin tuntuu..

Syksyllä haen ruskeaa, punaista ja helliä värejä pimeän keskelle. Ulkona on pimeää ja märkää joten sisällä on kirkkaita tai sitten vaaleaa, mutta ne auttaa jaksamaan ulkona olevaa pimeyttä. Syksy märkine keleineen ja pimeiään aikaan ei kauheesti jaksa panostaa, ulkona on väriloisto, sisällä hillittyä. Syksyä on niin pitkään kuin valkoinen lumi peittää maan, siihen asti ootellaan että saadaan laittaa esille joulu! Kynttilän valo ja takkatuli näyttää paremmalta kun saa kietoutua paksuun valkoiseen vilttiin. Syksyllä ootetaan hetkeä, jolloin kehtaa laittaa jouluverhot ikkunaan. 

äidin normipäivä

... joskus tuntuu niin siltä että pitäs jotenkin 

muuttua 

en oo tehnyt itseni eteen viime vuosina yhtään mitään, 

Lapset on niin olleet etusijalla ja työn takia kun ei tartte olla 

"parhaimmat" päällä, vaan kotona olen kotiasussa.

En silti tiedä miten muuttaisin itseäni.

Tykkään olla tällänen kotikissa, nauttia lämpösestä sohvan nurkasta, 

tehdä ruokaa ja nauttia kotona olosta yksin ja lasten kera.

En keikkuloi lasten kanssa korkkarit jalassa (tuskin käytän niitä muutenkaan)

En leiki lattialla kireät farkut jalassa ja viimesen päälle muotivaatteissa...

En todellakaan.

Mutta vaatteet mulla on päällä. 

(Housut ja paita tai Tunika ja leggarit, ne vasta mukavat on!)

En oo koskaan seurannut muotia tai ollut muotitietoinen.

Haen miellyttävyyttä ja rentoa vaatetta ja olotilaa.

Kotona otan rennosti villasukissa, leggareissa ja tunikoissa.

Työvaatteet on lähes samat.

Niiden pitää olla mukavat!

Niissä pitää pystyä konttamaan lattialla ja leikkimään lasten kanssa.

Ulkona mulla on kauluri nenään asti, pipo korvilla ja paksut topparukkaset kädessä!

Paksut toppahousut jalassa ja paksu toppatakki kiinni leukaan asti ja huppukin päässä (täällä mäellä tuulee aina, pitää pysyä lämpimänä, sillä ulkoillaan lasten kanssa tunteja päivässä!) 

Mikään ei oo niin inhottavaa kuin se, että palelee!

Ja mä oon vilukissa, mulla on paksut fleecekerrastot aina vaatteiden alla..

En oo käyny parturissa moneen vuoteen,

jotenkin kammoksun sitä yhtä paljon kuin menoa hierojalle tai hammaslääkäriin..

Jostain syystä, en tiedä miksi..

Oon leikannut hiukseni ite. 

Mulla oli ihan ok hiukset, mutta raskaus, imetys ja 

uudelleen kasvu on muuttanut hiuksiani tosi paljon.

Kasvatin etuhiukseni pois raskauden aikana ja nyt näyttää kuin olisin leikannut ne takasin..

Mahtavan baby-hiukset kasvaa 3-5 cm mitallaan koko ohimolla ja mua ahistaa!

Niitä ei saa piiloon vaan ne hyppää pystyy joka suunnasta.

Ja nyt taas raskauden jälkeen ponnari on ohentunut

ja hiukset rasvottuu niin kauheesti että illalla näyttää siltä ettei niitä olis aamulla pesty

vaan lähinnä siltä kuin niitä ei olis pesty viikkoihin!

Yleensä mulla on kotiäidin ponnari tai panta..

... tai pipo!

(tuo ihana pelastus!)

 

Jotain pitäs  taas tehdä, mutta..

en tiiä mitä..

Mä en kovin paljoo meikkaa..

Ei oo aikaa, en jaksa keskittyä siihen..

Yleensä on vain ripsari, eikä sitäkään joka päivä.

Perussettiin kuuluu nää yllä olevat.
Jos aikaa on niin naamaan yrittää mennä: pohjustus, meikkivoide (GG:n nestemäinen tai suosikkini Matte Mousse), (puuteri). Ripsiväri (lilan värinen, veden kestävä ja taivuttava = lempparit), (luomiväri (jos käytän niin jotain näistä sujahtaa silmäkulmaan..)) ja kulmakynä (kynä ja väripaletti)..

Melkeen 90% meikeistä on Oriflamen, koska ne on ainoot meikit jotka oon todennu hyväksi mun iholle. Oon ollut näihin erittäin tyytyväinen jo useamman vuoden ja en osaa enää normikaupasta ostaa mitään meikkiä..

Lasten huoneet sai uuden ilmeen..

Lasten huoneet kaipas pientä piristystä.

Silloin 5v poika rakasti autoja, joita olikin sitten seinällinen, mutta nyt 8v pojan mielestä ne on käyneet jo lapselliseksi.. 

Lapset niin kasvaa ja olihan se jo aikakin vähän tehdä koululaiselle isomman pojan huonetta.

 

Pojan huoneessa oli ennen valkonen seinä noilla kultasilla kuvioillaan

Salamatapetti ja kaks muuta seinää maalattiin jo tolla harmaalla + boordilla aikasemmin.

Nyt siis tilalla tuollanen lämmin beige, ja raitatapetti, jossa samaa beigeä ja harmaata, jota on toisissa seinissä. 

Muuten tossa maaliseinässä on paljon himmeempi väri luonnossa ku näissä kuvissa. 

ja tapettikin on seinässä raikkaan beige-harmaa-valkonen-tummaharmaa..

Lisäksi poika sai normaalin sängyn (ennen parvisänky) 

Pojan huone on vielä vähän sekasin, kun siellä on edelleen ylimääräiset huonekalut,

 jotka on menossa kaatopaikalle, muttei viititty niitä nyt talveksi ulos heittää..

Joten parempia kuvia sitten myöhemmin.. :)

 

Tyttöjen huone koki myös suuren muutoksen. 

Kukkatapetin tilalla oli raitatapettia.

Tytön pinkki sänky vaihtui pojan parvisänkyyn, johon isä teki linnaa muistuttavan kaiteen, 

ettei neitonen putoa. Lisäksi hänellä on siellä tietenkin prinsessa katos perhosineen 

Pikkulikan sänky muutti tänne myös.

Kahden istuttava pulpetti on tytön ja tädin entisöimä. 

Parvisängyn alle tehtii tytölle oma nurkkaus, jossa on hänen  ja isän rakentama nukkekoti barbeille ja muut "omat" tavarat, joihin pikkusisko ei saa päästä käsiksi..

...Rakkaudesta ruokaan..

....

Paljonhan tässä on jo tullu taas väliä viimeiseen ruoka-aiheeseen postaukseen.

 Meillä tehdään perusruokaa.

Koitan tehdä samoista aineksista ruokaa kaikille,

 mutta joskus meillä syödään kolmeakin eri ateriaa.

Meillä on PALJON kana-kermakastiketta ja makaronia, 

josta on tullut lasten lemppari.

Lihaa on äärimmäisen vähän.

Kalaa ja jauhelihaa silloin tällöin.

Kasvikset ja salaatti kuuluu jokaiseen ateriaan,

mutta kyllä meilläkin lipsutaan ja

herkutellaan useammin kuin olis sallittua ;)

Mä rakastan (edelleen) ruoan laittoa ja 

leipomista, joten tehtynä on vaikka mitä

MUTTA 

joudun taas höpisemään tässä vaiheessa

 siitä ettei aikaa ole tarpeeksi kirjottamiseen..

.....

 

- Ainekset joista tuli Kirpun ja Lasten ruoka. 

Kirpulla tosin oli kanaa, Lapsilla nakkikastiketta ja 

itselleni tein kanasalaatin.

 

Meillä syödään tosi paljon kanaa!

Lihaa on tosi vähän (jollei jauhelihaa lasketa)

- Riisiä, kasviksia ja kanakastiketta

- Perunaa, kananmunakastiketta ja kalapuikkoja

-  Porkkana-bataattimuussi, ahventa ja paistettuja sieniä

- Kasvikset, makaronit ja kermakastike kera makean chiliset kanapalat

- nakkimunakas

- Salaattia ja makaronilaatikkoa

 

Se hassu juttu kun teet kakun ja jätät hetkeksi pöydälle niin 

se voi näyttää tältä! 

Lapsille maistui :P

Suklaakakkupohjainen

Tummasuklaa- ja  valkosuklaa-sitruunahyydykekakku

Oli tosi hyvää.

 

Herkkulounas

Nopea ja niiin herkullinen.

1 pkt tortillalettuja

ketsuppia ja ne täytteet mitä kaapista löytyy 

Nämä menee hetkessä!

 

Kasvispaistos kera itse tehtyjen  lohkoperunoiden ja lehtipihvin.

Lisänä yrttimaustevoi.

 

Kaikenlaista herkkua..

• Rieskarullat (täytteenä oli kinkkua, tuorejuustoa  ja voileipäkakun loppu täyte ;) )
• Kinkkuvoileipäkakku tehty mammatapaamiseen 
• Mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella
• Juustoja sekä hedelmiä hiljaiseen iltaan miehen kanssa ;)
• Quesadillat, yksi lasten lemppari välipala (tortillaletut ja täytteet, lurps)
• Glögiä ja kinkku-juustopiirakkaa

 

Uusia kokeiluja..

- Mausteliemessä keitettyjä päärynöitä suklaakastikkeessa

- Uunijäätelö mansikoilla

sekä tytön nimpparikakku (mummon tekemä)  tietenkin Prinsessa kuvalla..

Kankaiden yö

Kankaiden yö on jälleen täällä!!
Keväällä näin tän tapahtuman ekaa kertaa ja silloin valvoin itsekseni (muut oli mummolassa) ja tein huippumahtavia löytöjä!  Kannatti valvoa, vaikka raskauden takia olinkin niin väsynyt etten seuraavana päivänä meinannu päästä ylös sängystä ;)

Tytölle kestovaippakankaat 18 vaippaan maksoi vain 30e.. Siinä oli tosin mukana paljon muutakin, ja kankaista tein myös pipoja, housuja, paitoja, tunikoita... kestositeitä yms..



Kankaiden yö on  kankaita myyvissä nettikaupoissa 25-26.10 klo. 21-09.
ja luvassa viime kertaiseen tapaan myös arvontoja, tarjouksia, postikuluttomuutta, ihania kankaita!

Klikkaa sivuille ja nää ketkä liikkeet ovat mukana ja mukana on myös aarteen metsästys, jossa etsitään mukana olevien kauppojen sivuilta kirjain, josta pitäisi keksiä lause ja sillä voi voittaa mahtavan palkinnon!

Myös facebookissa  (ryhmä tulee julkiseksi 21.10 ..)

Talvi tuli!

... Ainakin hetkeksi...

Täällä mäen päällä on aivan ihanat maisemat tälläsellä talvisella kelillä, 

kun lumi peittää puiden oksat  ja aurinko paistaa vinosti koko tien pituudelta!

Mahtavat kelit! 

Mä rakastan alkutalvea!

Parasta talvessa on se, että kun oot pitkään ulkona raikkaassa talvi-ilmassa niiin

 kotiin päästyä on saatava kuumaa kaakao-kahvia lämmittämään. 

..Nams.

Pikku Neiti kävi myös tutkimassa talven ensilunta,

 mutta ne kuvat on vielä kamerassa (laitan myöhemmin). 

 Käytiin ostamassa neidille oma pulkka ja kyytiä sai jo naapurin poikienkin toimesta. 

Tykkäsi kovasti istua kyydissä ja nautti selkeesti vauhdin hurmasta.

Maitotuotteet ?!

Meillä asuu  9,5kk ikäinen kaikkiruokainen pieni, mutta hyväruokahaluinen neiti.

Kysyttiin että milloinka uskaltaa aloittaa maitotuotteita..
En oo paras henkilö vastaamaan siihen, sillä ite oon ottanu varaslähdön jokaisesta suosituksesta, kaikkien kolmen lapsen kanssa.. Tosin eipä nuo ole rikki menneet..

Meillä on lisätty tilkka maitoa puuroon pari viikkoa
Maistettu raejuustoa makaronilaatikon seassa ja erikseen
Maisteltu jogurttia
Tehty ruokaa/puuroa maitoon
Maisteltu juustoa (tosin siskon leivän päältä varastettuna)


Suuri helpotus on ollut se, ettei ole ollut minkäänlaista mahavaivaa tytöllä.
Eikä ihokaan oo reagoinu (isommilla on laktoositon ruokavalio ja atopia reagoi joihin ruokiin)
Tosin siis tomaatti, kiivi ja sit.hedelmät edeleen pannassa, ku niistä tuli se paha ihottuma vaippa-alueelle..


Ensi kuussa alan lantraamaan juomamaidon, kuten oon tehty isompienkin kanssa.
Pikku hiljaa siis siirrytään korvikkeesta tavallista maitoa kohden..

Mulla on suurena haaveena, että kun työt alkaa tammikuussa, niin meillä asuisi 1-vuotias,  jolle ei tarvitsisi enää tehdä erikseen ruokaa! Riittää jo se, että tekee tällä hetkellä 2-3 eri ruokaa päivässä, niin jospa sais arkee helpotettua sillä yhdellä ruoalla.

Meillä käytetään pienimmän ruokaan (ja muidenkin) paljon yrttejä sekä tuoreena, että kuivattuna..

Sytykeruusut

Mun joka syksyinen operaatio on ison kasan sytykeruusujen teko.

Näitä teen itselleni, koska vain näillä saan takuuvarmasti ite takan syttymään, kun taas kesätauon  jälkeen uskallan siihen puuhaan ryhtyä..

Näitä lähte e myös iso kasa ilahduttamaan helposti syttyviä takkoja mm, anopille ja apille sekä naapuriin :) Tänä vuonna näitä taitaa mennä kasa myös kylän joulumyyjäisiin, joihin ollaan osallistumassa kylän mammojen kanssa.

Vieläkin on iso kasa munakennoja kasassa ja oottamassa et kerkeis taas hommiin, ei vaan oo ollut aikaa tehdä toista satsia, kun pikkuneiti on päättänyt että nyt nukutaan taas vaihteeksi vain pari tuntia päiväunia päivässä.. Yhdessä se homma ei onnistu!

Miten ne tehdään? En tiiä tarkkaan, mut mä teen näin.. Sekavasti selitettynä:

• Ensin siis kerätään munakennoja, lasipurkki/peltipurkki (iso suu aukko, jos dippaat), kynttilänpätkiä että työ onnistuu.
• Steariinin voi iskee myös suoraan kattilaan, jos omistaa sellasen, jota ei enää kokkailuissaan käytä, itsellä ei sellasta ole..
• Sen jälkeen pilkotaan kynttilänpätkät pieneksi (pieni pala sulaa nopeemmin kuin isommat palat ;) ) Voihan ne jättää isoiksikin, jos ei tätä halua tehdä.
• Kaada pilkotut palat pelti/lasipurkkiin, joka laitetaan kattilaan, jossa on vettä. Vesihauteessa palaset sulaa.. Älä vielä laita levyä päälle.

• Sitten aletaan tekee munankennoista ruusukkeita. Itse en oo niin täydellisyyteen pyrkivä vaan teen sinnepäin ja koitan käyttää koko kennon, ettei tuu jätettä ;)
• Revin kannen irti ja sen lipareen, joka jää siihen munien osaan. 
• Sitten revitään ne munan koloset irti. Laitan 2 sellaista päällekkäin ja revin kannen reunasta palasen (n.10cm) ja taitan sen pituussuunnassa 2x ja pyöritän rullalle ja tungen kupin sisälle.
• Teen kerralla enemmän kuin yhden kennollisen, yleensä on 5-6 kennoa, kun viitsii edes aloittaa työtä.

• 2 kennosta saa 15 sytykettä

• Kattilan voi laittaa päälle jo siinä vaiheessa ku alkaa tekemään viimesen kennon ruusukkeita, sulaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa.. (Mä sekottelen "liemeä" muutaman kerran, jotta massa sulaa tasasemmin, se jää paakuksi keskelle ja sulaminen on hitaampaa)
• Suojaan hellan reunan ja pöydän leivinpaperilla
•  Koita löytää sopiva lämpötila, vesi ei saa kiehua liian kovaa, muttei olla liian matalallakaan..
• Mulla apuvälineenä on kalaruotopihdit, myös tavalliset metalliset pihdit kelpais. Itse koin ne liian pitkiksi ja työ oli vaikeampaa.. Mutta kukin tekee tyylillään.
• Laitan pihdit kiinni ruusukkeen pohjan reunoille ja kastan ruusukkeen  nopeesti ja valutan liiat steariinit pois ennen ku nostan ruusukkeen jäähtymään pöydälle.
• Sammuta liesi ja jätä purkki jäähtymään kattilaan. (Kun kaikki ruusukkeet on tehty, loput steariinit voi jättää purkin pohjalle ja käyttää seuraavalla kerralla)

Googlellahan on sitten helposti haettavissa teko-ohjeita kuvien ja videoiden kera.. :D

Neulojien YÖ

Mä tykkään neuloa ja oon uudelleen innostunut virkkaamaan, vaikka aikaa ei paljon ylimääräistä ole niin kutimukset on aina sohvan nurkassa oottamassa milloin kerkeää taas jatkamaan..
Teen lasten villasukat, yritän tehdä lapasia (miksi se peukalo on aina niin haastava???) ja kaulaliinoja/kaulureita oon tehny.. Myös liivimekkoja,  säärystimiä ja villatakkeja / -pukuja...
Huoh, kumpa olisi taas enemmän aikaa neulomiseen..


Nyt on oivallinen hetki valvoa yksi yö ja ostaa tarvittavat langat ja tarvikkeet joululahjoja varten.. Ja kaikkee muuta kivaa sitten, jos ei joululahjoja kerkeä tekemään.
Mä oon varannut pe-la illan itselleni ja toivon että löydän jotain kivoja löytöjä sekä ihania lankoja idoihini..

Tulossa siis neulojien yö verkkokaupoissa! MAHTAVAA!! 

Lisää löytyy Neulojien yö nettisivuilta
Klikkaa ja katso ketkä on mukana! 

Neulojien yötä vietetään  18-19.10 mukana olevissa nettikaupoissa 21-09.
Tarjouksia, arvontoja, yllätyksiä..



Myös facebookissa

9 kk

Ei tätä meinannut muistaakaan, ku ei tuota 9kk neuvolaa ollu.. :)
Neiti on siis jo 9,5 kuukauden ikäinen

- Konttaa joka paikkaan ja lujaa
- Kävelen tukea vasten
- Taaperokärryllä ajan suoraan niin pitkään kun seinä/este tulee vastaan
- Käytössä edelleen koko 3 pampersissa, mutta kestoissa siirrytty kokoon 6-12kg
- Vaatteissa siirrytty jo 68 kokoon enimmäkseen, vaikka osa 62 vielä mahtuukin
- Nukun yöni hyvin (huoneen vaihdon jälkeen vielä paremmin) n. 21-07/08
- Päiväunia nukun joko 9-13/14 tai sitten 10-12 ja 17-17.30
 - Vaunuissa  nukun paremmin kuin sängyssä, ulkona paremmin ku sisällä...
- yksi hammas löytyy
- Ääntäpitävät lelut on kiinnostavia, legot, ruokatavarat ja palikat kiinnostaa
- Juon maidon nokkamukista
- Musiikki on kivaa, sen tahtiin pitää keikuttaa..
- Sormiruokailen paljon äidin kaa
- Otan kävelyaskelia kun saan jonkun sormesta kiinni
- Kylvystä nautin ja riemulla ei oo rajaa, kun pääsen ryöminään kylppärin lattialle
- Saunassa tykkään olla
- käyn potalla (joka aamu, päivällä muutaman kerran) ja tulostakin on tullut!
-  Ulkoiltu on nyt vähemmän, kun on ollu kaikenlaista touhua tässä aamuisin, mutta keinuminen on ykkönen ja muuten ihan tylsää, kun hanskat kädessä ei voi tehdä mitään
- Taputan kun innostun tai Kannustan äidin kanssa JYPPIÄ ;)
- Vilkutan
- Osaan näyttää "ruokaa"- viittomalla kun äiti ei ymmärrä että ruoka-aika olis lähellä
- Keimailen, pussaan, halaan ja kiipeän syliin kun kaipaan huomiota
- leikin paljon itsekseni, tutkin taloa ja löydän itseni välillä hassuistakin paikosta
- Syön jo monipuolisesti. Olen maistanut jo raejuustoa (makaronilaatikossa se oli herkkua), juustoa maistoin siskon leivältä  ja äiti lisää puurooni maitoa. Myös jogurttia olen maistanu... Onneksi ei ole tullut mitään oireita :D
- En pysty syömään tomaattia, kiiviä enkä sitrushedelmiä. Näitä on kokeiltu, mutta saan niistä ihottumaan ja alakerran ihan punaiseksi ja kipeeksi. Niistä siis pideetään taukoa ja koitetaan sitten myöhemmin uudelleen..
- Tykkään leikkiä kukkuu-leikkiä, tykkään siitä kun sisko vetää minua ympäri kämppää  säkkituolissa, tykkään etsiä sisaruksia piilosta :)
-Olen tyytyväinen tyttö,  kiukku tulee, jos ruoka/maito ei oo ajallaan tarjolla!

facebook

Uusia tuulia puhallellaan nyt joka suunnalta..

On hauskaa, että kaikenlaista tapahtuu yhtäaikaa..

Oli sitten kyseessä hyvät tai huonot uutiset, nyt vaan on niiden hyvien asioiden vuoro, kun onhan tässä huonoja asioita jo tarpeeksi tapahtunutkin tälle vuodelle..

Hipsula löytyy nyt myös facebookista..

On ollut viime aikoina huonosti nukkunut neitokainen kintussa kiinni, niin ei oo kerennyt tännekään kirjottelemaan, koitan ens viikolla taas keretä jotain saamaan aikaan (isommat lapset kun on koulusta Syyslomalla, niin jospa olis itellä vähän aikaa enemmän ;) ), sillä on tulossa ainakin muutamin juttuja..

Nyt lähden remppaamaan lastenhuoneita, kun pikkunen nukkuu.. 

Tai en varmaan tänään kerkeä remonttia tekemään, mutta pitää ottaa naulakot, hyllyt yms pois seiniltä et päästää sit päivällä tasottelemaan ja illalla mahdollisesti vielä maalaamaan.. 

Huomenna onkin sit edessä sänkyjen vaihtoa (pojan sänky tytölle, työn sänky väliaikasesti vierashuoneeseen (sit kesällä se tulee Kirpulle) ja kirpun sänky tytön huoneeseen..) Ja kaikkee muutakin kivaa edessä mm. tapetointia ja järjestelyä..

Mun vauva onkin jo iso. Hän siirtyy isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen..

Konttaa vauhdilla (ottaa toisella jalalla vauhtia sivulta) ja juokseen ympäri kämppää uuden  punaisen menopelinsä kanssa

Kestovaippoja

Vihdoin sain nämäkin ommeltua ja kuvattua tänne.
Ovat oottaneet jo vaikka kuinka kauan et kerkeää ommella ja kuvatkin oottaneet pitkään..

Ylärivissä on pul-kankaiset, joissa 2-apinakankaiset on froteeta ja Paddington on trikoota. Alarivissä on apina velouria/flanelli ja ftotee/mikrofleece (ilman tarroja, näpsylle)

Helpotti akuuttia vaippapulmaa, mutta kaikki muut on pieniä ni lisääkin pitäs vielä saada tehtyä ja isompia varmaan varuilta jo varata.. Eli siis ootellaan kankaiden yötä ja aleita ;)

Pururadalla

Meiän takapihalla melkeen menee pururata.. No ensin siinä on 300 m mehtää ja sen jälkeen se pururata, mutta kun kiertää pikkusen niin pääsee tietä pitkin ja maisemat on ihanat. Pienestä lammesta saa kaloja, kunhan vaan malttaa. Naapuri oli nähnyt täällä hirviä joku vuosi sitten ja ennenku me ollaan tänne ees muutettu niin toinen naapuri oli nähnyt täällä karhun jäljet. Tällä reissulla me nähtiin vain jäniksiä, lintuja ja oravan. 

Ollaan käyty täällä myös hoitolasten kanssa ja järjestetty tapaamisia mm. makkaranpaiston merkeissä. Ja kaikki on tykänneet paikasta. Viime keväänä tästä poltettiin edellinen laavu, ja luultiin ettei uutta saada tilalle, mutta niin vain uusi tuli, mutta olishan se voinut hiukan erilaisempi olla, ainakin olis saanu olla hiukan kauempana notskimontusta ku nyt (nyt tuossa ei ole lattiaa ja maa tuossa alla on jatkuvasti kuraista lääryä.. Notskipaikka on niin likeellä reunaa että puu on jo tummunut ja kattokin saanut jo tumman pinnan päälleensä..)

 Eskarilaiset teki tänne retken tuossa yksi päivä (myös koulu tekee tänne retkiä). Heillä oli mukana eväät koulusta ja koko päivän ulkonaolo kyllä verotti ilta riekkumista näkyvästi. Mukaan sai ottaa herkkuja ja juomista ja onneksi pakkasin mukaan herkkujen lisäksi vähän muutakin, sillä tyttö ei ollut suostunut syömään makkaraa yhtään.  Päivä oli raikkaan kirpsakka ja kun eskarilainen pääs kotiin asti alkoi kaatosade.

No kyllähän täällä hikilenkillä mieli vähä lepää maisemien ansiosta, mutten edelleenkään osaa nauttia tästä rääkistä!

Ja sitäpaitsi, huonokuntonen tie on NIIN inhottavaa mennä rattaiden kanssa!

Oma aika

 

 Täällä ainakin äidin oma aika on niin kortilla ja en osaa kyllä ees 

omalla ajalla yksin mihinkään lähteä.

Nautin siitä, että saan pienen heteken itselleni, silloin kun jaksaa nauttia siitä.

Silloin jaksaa nauttia jälleen arjestakin.

Mun pieni hetki oli se, että sain käydä suihkussa rauhassa, itsekseni!

Iskin kynttilöitä pitkin lattiaa

vähän jalkakylpyä ja kuorintaa

Vartalonkuorintaa ja naamaan maskia

Hiuksiin maski ja öljyä juuriin

Ja juuh, tuotteet on kaikki Oriflamea 

Mä niin rakastan noita tuotteita ja oon niin tyytyväinen niihin!

 

Pimeisiin iltoihin valoa!

ah että  mä nautin, ku ei tartte pitää kattovaloja päällä aamusta iltaan!

On ihania "jouluvaloja" ympäri kämppää ja 

kynttilöitäkin siellä täällä..

En vaan oo uskaltanu polttaa kovinkaan paljon kynttilää, kun tuo pieni kiipiäinen on joka paikassa menossa niin et pelottaa vieressä et vetää kynttilätkin päälleen..

(vaikka ne korkeella pöydillä onkin!)

En osaa valita kumpiko on ihanampaa

* Kynttilänvalo ja viltti 

vai

* lamput ja rauhallisuus

* Ehkäpä takkatuli??

(tosin meillä takkaa poltettu vasta kerran ja kiipiäinen kerkes jo

tökätä kätensä luukun reunaan, vaikka ihan vieressä olinkin. Hui että mä pelkään tota kun takkaa aletaan polttaa enemmän et miten toi pikkunen ymmärtää ettei siihen vaan voi koskea!  nytkin lempipuuhaa on uunin luukun nuoleminen kun se on päällä! Onneksi luukku ei lämpene yhtään!)