keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Sairaala Elämää osa 3

Sunnuntai aamu oli hyvin kankea. Eilen liikuttiin niin kovasti, että oltiin molemmat ihan kankeita aamutuimaan.. Parasta kuitenkin oli, että kipuja ei ollut. Jalka liikkuu hyvin, menee koko ajan enemmän koukkuun ja sitä kärsii jo liikutella sängylläkin ilman että iskee paniikki.

  Tuota tippakanyylia piti pitää siihen asti  kun epi  juoksee..
Poikaa tuo häiritsi kovasti, teipit kutitti ja voitte uskoa mikä ilo sytty silmiin kun tuon sai pois.


Epiä laskettiin aamulla kakkoseen ja sovittiin että katellaan miten päivä menee, lasketaanko vielä.. Tuo tunnottomuus  kun vaikeuttaa itse liikkumista, kun ei saa ite jalkaa liikkumaan. Lonkan seutu kun ei tunne oikein mitään ni seisominenkin on haastavaa, kun ei kunnolla tunne pepun seudulla mitään..  Poika ite tahtois jo tuosta letkusta irti, häiritseehän se jokaista liikettä kun menee letku selkään ja laite pitää pitää koko ajan lähellä (vessaankin se pitää ottaa mukaan ja ajelulle)



Päästiin tänään siis ekaa kertaa ajelulle pyörätuolissa. Se olikin kivuttomampaa kuin osattiin odottaa. Istui ensin lähes tunnin ja kierreltiin pitkin käytäviä ja pelattiin pelejä leikkihuoneessa. Harmi vain piti kantaa koko ajan mukana tuota isoa epi härveliä, varoa ja tutkia että piippaako se lisävirtaa..  Välillä käytiin lepäämässä sängyllä ja sitten uudestaan.  Likat kyllä viihtyy tuolla leikkipaikassa niin hyvin että Kirppu joudutaan joka kerta kantamaan huudon kanssa pois..


 Välillä kaikki otti rennosti ja katseli vain ohjelmia, elokuvaa tai pelasi.. Ihanaa, kun nää osaa rentoutua tälläsessäkin ympäristössä.. Tosin Kirppua ei saanu pysymään paikallaan ilman jotain "viihdykettä".. Eipä se kovasti muutenkaan paikallaan ole.
Käytiin papan ja mummun kanssa syömässä jätskit kahvilassa.  Sen jälkeen kun kiputilanne ei ollut muuttunut kävi hoitaja kyselemässä josko saataisiin epilaite jo pois ja pojalle liikkumavapaus..

 Jädellä papan ja mummun kanssa.. Hetki myöhemmin saatiin epi pois!
Kavereilta poika sai lauantai tsemppi kansion, kylläpä viestit tuli tarpeeseen ja piristi mieltä!

Kolmen maissa epilaite lähti viimein pois. Ei tuu kyllä ikävä!
Tuolloin tosin särkylääkkeitä lisättiin ja kun illasta sitten epin vaikutus lakkasi, iski sitten kivut pahemman kerran päälle. Kaikki asennot oli huonoja ja vessareissu oli tuskaa.. Sai sitten kuuden jälkeen tujumman lääkkeen ja päästiin jopa sängyn reunalle istumaan syömään iltapalaa. Vaikea on kuitenkin liikkua ja poika pelkää kovasti jalan liikuttamista, mutta kun rajotteita ei ole niin se on lähettävä vaan liikkeelle...

Ilta vietettiin sitten ihan vain sängyssä ja katteltiin telkkaria, oltiinhan oltu niin paljon tänään jo liikkeellä, että ei enää jaksettu... Yökin meni hyvin, ilman kipuja.


***

Maanantai aamuna herättiin aikasin, kipuja ei ole, mutta kankeutta löytyy. Tänään aamuhoitaja oli kyllä sellanen kurppa, että oikein ahisti. (Tässä voisi mainita, että muut hoitajat kyllä oli niin ihania!!) Aamupalaa söi hyvin, mutta kun sai lääkkeiden lisäksi vatsaa pehmittävää alkoi kauhea vatsakipuja (poika meni ihan kalpeaksi, kylmänhikiseksi ja kivusta kaksinkerroin) ja lisäksi valitti pahoinvointia. Soittokellosta ei ollu hyötyä kun sieltä tuli vain joku harjottelija, joka ei osannut sanoa tai tehdä mitään ja lähti sitten kyselemään siltä aamuhoitajalta lisätietoa/ohjeita... mutta takasin heitä kumpaakaan ei kuulunut!!! Kävin kurkkimassa oveltakin, mutta ketään ei näkynyt. En uskaltanut lähteä huoneesta, koska poika näytti niin huonolta ja sitten alkoi oksentelu. Onneksi olin nähnyt niitä oksukuppeja yhdessä kaapissa, joten sain sellaisen juuri ja juuri ajoissa pojan leuan alle.. Kolme kuppia saatiin täytettyä ja saatiin sappinesteetkin vissiin sinne kuppiin metsästettyä.. Ja jotain vaahtoa... Noh, lopulta kaikki hyvin ja sain tuskan hien pyyhittyä räteillä, oksennuskupit nostin vain pöydälle ja riisuin pojalta likaset vaatteet pois...

Lähdin sitten etsimään puhtaita vaatteita ja löysinkin sattumalta uudet.. Sanoin vain sille hoitajalle (ehkä vähän pahastikkin, mutta ymmärtänette ehkä jotenkin että meinas olla hiukan turhautunut olo..),  jonka käytävällä näin että omahoitaja ei ole vieläkään kutsukelloon vastannut, vaikka poika tuolla oksentaa vatsalaukkua pihalle ja oli sit ite pakko lähtee näitä vaatteita etsimään kun ei sitä kurppaa oo näkyny.. Kelloa soitettiin tässä välissä uudelleen ja uudelleen ja aikaa oli mennyt kuitenkin ensimmäisestä soitosta jo lähemmäs 1.5h..  Lopulta se hoitaja sitten tulikin, ei sanonut mitään, otti vain oksukupit ja lähti.. Niin ärsyttävä että jos vain nimen tietäisin niin tekisin kyllä valituksen! Poika lepäsi hetken, hiukan helpotti onneksi ja sitten tulikin jo lääkärit aamukierrolle..

Välillä piti äidinkin herkutella..
 Tässä vaiheessa minulta valui kyyneleet ku niagaran putoukset (olinhan niitä torstaista asti pidätätellyt). Turhautti että aamu meni niin piloille sen yhden hoitajan takia ja ehkä vähän sekin ettei päästä tänään vielä kotia. Sanoin kyllä lääkärille, että tää johtuu siitä hoitajasta, joka ei tehnyt työtään, vaikka sille soittokelloa 1,5h soittelin.. Turhauttavaa.. Lääkäri kirjoittaa sitten kuitenkin d-lausunnon valmiiksi ja huomenna päästään kotia, mikäli olo tästä paremmaksi muuttuu.. Lääkäri totes, kuten hoitajatkin että haava on siisti, ei eritä ja vatsa on pehmeä (ei ainakaan suolitukosta ole).


Fyssari kävi tänään myös jumppaamassa poikaa. Liikutteli koipea joka suuntaan ja kokeili missä kipu on pahin. Noustiin seisomaan, seistiin sauvojen kanssa, käytiin pyörätuolilla ajelemassa ja sai kengätkin jalkaan, jottei sauvoilla kävely olisi niin liukasta lattialla. Kehui miten paljon edistystä on vlopuna aikana tullut ja kehotti vielä liikkumaan kahta kovemmin..


Vaihdettiin oma paita päälle, pesujen jälkeen ja iltavukin hoitsu sitten piti kunnon jumpat. Tunnin välein piti nousta ylös ja tuoliin tai ylös ja sänkyyn.. Tätä tehtiin koko ilta. Joka kerta piti sitten soittaa kelloakin että hän tuli katsomaan miten onnistutaan. Käytiin vessassa ihan kunnolla pesulla, vaikka se istuminen siinä suihkutuolissa olikin tuskaa, tuli pojasta taas puhdas!

Hoitsu palkitsi pojan urheasta suihkuttelusta jätskillä ja siskotkin sai jädet, koska kukaan muu hoitaja ei oo koko aikana edes kysyny tekistkö mieli.. Toi myöhemmin vielä limua.  Kun isi lähti kotiin ja siskot mummolaan yöksi  (koska mies joutuu huomenna taas töihin) niin me lököteltiin ja katsottiin elokuvaa..  Kävi vielä sanomassa ennen vuoronsa loppua, että kiirettä pitää, joten jos voisin laittaa sänkypaikkani ikkunan alle (oli levällään toiseen suuntaan tähän asti), ihan vain varoiksi, jos käviskin niin että yöllä joku tartteekin huonetta. Aamulla ainakin saadaan kaveri tähän, joten piti omia kamoja järkätä eestä pois. Tahdotaan jo niin kovasti kotia!!

Yöllä kahden jälkeen sitten pyydettiin lisälääkettä, ekaa kertaa, vissiin hiukan liikaa jumppaa eilen??.. Kipu kuulemma on piste, joka räjähtää hetkittäin, varmasti tuskallinen.. (Hoitaja toi valkoisen tabletin ja sano et täs on burana.... mutta....) 15 min lääkkeen jälkeen poika nousi istumaan ja huokasi: ei sitten nukuta, kohtahan tulee jo aamupala. Naurettiin molemmat ja sain pojan houkuteltua vielä nukkumaan.. Vasta 45 min myöhemmin helpotti ja sekin lähinnä kylmän pyyhkeen avulla... Loppuyö nukuttiin hyvin.

****

Aamulla oli vähän kipeä, kylmä autto jälleen. Vessakäynti onnistui ilman kipuja. Lääkäri kierto oli aikasin ja lääkäri totes että näyttää jo ihan eri pojalta kuin eilen. Käski näyttämään miten ylösnouseminen onnistuu ja kysy mitäs tahtoo nyt tehdä.. Poika tahtoo kotia, kunhan ensin katsoo elokuvan loppuun.. JES! Lääkärille hoitaja selitti että on saanut yöllä oxinormin, kun oli kipeä, mutta vänkäsin kyllä vastaan että lääke oli burana, valkoinen, ei kaksivärinen kapseli, oxinormi.. (juu ei tietookaan miten se kirjotetaan!) Nämä lääkärit taas intti vastaan että lapuissa lukee oxinormi ja minä taas pojan kanssa vängättiin että se oli valkonen tabletti.. Kävivät tarkistamassa lapuistaan, mutta eihän siellä mitään buranasta lue... Minä siihen sitten vielä heitin että enhän minä sille mitään voi jos hoitaja ite on kapselit vetäny ja antanu pojalle vaan lumetta.. Kipeä se kuitenkin lähes tunnin oli, ennen kuin alko helpottaa, eikä helpotus kyllä lääkkeestä tullu vaan kylmästä... (aikasemmat oxinormit taas vei pojalta lähes tajun 10 minuutissa!!) -.... Kukaan näistä 7 henkilöstä ei tähän enää vastannut..


Fyssari tuli vielä käymään: kokeili vielä sauvojen kanssa kävelyä sängyltä ovelle ja takas (n. 5-6 m matka) ja yritettiin portaalle nousua/laskua, jotta se onnistuu kotonakin ja osataan neuvoa koulussakin oikein.. Saadaan liikevihkonen kotia, joilla tuetaan liikkeitä ja vahvistetaan liikkuvuutta ja jalan voimien palautumista. (Fyssari jatkui jo eilen omassa tk:ssa, viikon välein.)

Kotiin lähdettiin kun oltiin syöty.. Tosin ongelmaksi meinas koitua se, että likka oksentaa mummolassa, mulla ei oo avaimia ja mies on kotona vasta viiden jälkeen.. Hoitajan kanssa käytiin läpi haavanhoito, kuvista näytti mistä on luu katki, d-lausunnosta sano et kannattaa lähettää vasta sitten kun tietää millon poika palaa kouluun (ei tartte sitten muutoksia hakea heti..). Ollaan kuitenkin tämä viikko vielä kotona. Kyselin allasterapiasta ja osteobaatista, muttei (vielä ainakaa) niihin saada lähetettä, koska altaaseen ei saa mennä ennen kontrollia ja osteobaatista ei osannut sanoa, onko siitä sitten muka apua enemmän kuin fyssarista. Kysellään sitten kontrollissa lisää.

Kuuden viikon päästä on sitten kontrollikuvat ja -käynti!

Kotiin päästiin lopulta papan kyydillä ja kotona olo tuntui niin mahtavalta, etten kahteen päivään tehnyt yhtään mitään!! Sitten oli pakko alkaa siivoamaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hipsula kiittää kommenteista!

Seuraa Hipsulaa: